”... ja välil sitten puhutaan Jeesuksesta...” Monimenetelmäinen tutkimus katsomusaineiden opetuksesta Suomessa

Suomalainen katsomusaineiden opetus on ainutlaatuista kansainvälisessä kontekstissa. Se pyrkii kunnioittamaan eri katsomuksia sekä tarjoamaan jokaiselle mahdollisuuden opiskella niitä omista lähtökohdista käsin. Tästä huolimatta on sitä osattava tarkastella myös kriittisestä näkökulmasta, jotta kykenisimme kehittämään sitä edelleen. Tutkimuksessani tarkastelen suomalaisen katsomusopetusperinteen haastavia käytänteitä, sekä pyrin tuomaan ilmi sen kehityskohteita ja mahdollisia ratkaisuja niihin. Tutkimukseni päätutkimuskysymys oli: ”Miten katsomusaineiden opetus Suomessa toteutuu ja miten sitä tulisi kehittää?” Monimenetelmäinen tutkimukseni jakautuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa toteutin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, jonka avulla pyrin esittämään haasteita tavastamme järjestää katsomusten opettamista Suomessa. Toisessa vaiheessa hyödynsin fenomenografista otetta haastatellessani katsomusaineiden opettajia. Tavoitteena oli saada käytännön tietoa aihealueen haasteista ja toimivista piirteistä, sekä esittämään opettajien käsityksiä sopivista ratkaisuista. Analysoin kahden vaiheen tuloksia tutkimuksessani erikseen sekä yhdessä. Tutkimukseni osoitti, että katsomusten opettamisessa ja järjestämisessä on runsaasti eritasoisia haasteita, joita tietyt toimenpiteet voisivat helpottaa. Useat haasteet johtuvat tavastamme opettaa eri katsomuksia erillisissä ryhmissä. Tutkimukseni perusteella ilmeni tarve tarkentaville tutkimuksille, jotka lisäisivät tietämystä katsomusaineiden opetuksesta ja sen kehittämisen vaihtoehdoista tulevaisuudessa